Viimeinen reipas viikko

Viimeiseen viikkoon tullessa tuntui että aika olisi menny ihan juosten, liian nopeaa.

Maanantaina käytiin töiden jälkeen erään siivojan luona jonne hän oli kutsunut perhe illalliselle. 

Pöydän ääreen oli kertyny meidät kutsunut siivooja ja hänen kolme tytärtään. Pöydässä oli viisi eri ruokalajia. Ensin oli alkukeitoksi sipulikeittoa ja leipää, toisena oli riisiä ja kanaa herkkusienikastikkeessa, kolmantena oli Burekia eli puolikas iso paistettu sämpylä jonka päälle tuli paitettua paikallista makkaraa ja tuoretta sipulia. Jälkiruuiksi oli omenatorttua ja jäätelöä. Oli tosi mukava kokemus päästä käymään heidän luonaan.

Loput arkipäivät menivät töitä tehdessä ja työpäivän jälkeen vaan rentoutuessa ja palautuessa.

Viimeisen työpäivän jälkeen työporukka tarjosi ruokaa harjoittelun päättymisen kunniaksi ja eikait se harjoittelu mennyt huonosti kun kolmonen tuli arvosanaksi.

Paluumatka takaisin suomeen meni hyvin. Menimme aamulla viideksi Ljubljanan kentälle josta koneemme lähti seitsemältä kohti Saksan Munchenin kenttää, jossa odottelimme reipas pari tuntia ennen kuin koneemme suuntani kohti Helsinki-Vantaan kenttää ja sieltä takaisin Kajaaniin.

Preserenin aukio.

Jälkikäteen aateltuna olen tosi kiitollinen siitä mahdollisuudesta mikä suotiin ja palatessa oli paljon kokemusta rikkaampi sekä uusia ystäviä tuli paljon! Suosittelen lämpimästi samaa mahdollisuutta kaikille siitä kiinnostuneille sekä tietysti juuri Sloveniaa. Ihmiset siellä ovat tosi ystävällisiä ja maa on turvallinen matkustaa.

Maisemia pilven piirtäjältä.

Kiitoksia vielä tietty matkaseuralaiselle Sirjalle että oli joku jolle puhua suomea ja kun oli seurana.

Kiitos

Tomi

Ljubljanan linna yöllä

Kuudes viikko ja työtä senkun riittää

Tämä kuudes viikko oli kyll työntäyteinen maanantaita lukuunottamatta jolloin vaan otimme rentoutumisen kannalta ja huilattiin koko päivä.

Tiistaina alkoi taas työt ja sillä perinteisellä kaavalla, ennen sitä käymme aamupalla että jaksaa päivän touhuta aina lounastaukoon asti. Ensimmäisenä katsastamme aina tilanteen siitä mitä pitää tehdä, usein se on likaisten astioiden keräämistä ja siinä ohella erikoiskahvien kuten cappucinon ja espresson tekoa kahvilapuolella. Uutena opimme tekemään babycinoa joka on jokin nouseva muoti-ilmiö täällä. Yksinkertaisuudessaan se on vain maitovaahtoa ja kaakaojauhetta päällä. 

Astioita keräiltyämme ja kahveja tehtyämme aika menee usein niin nopeasti ettei sitä huomaa edes.

Kello 10 aikoihin alamme siistimään salia keräämällä loput ruuat pois, vaihtamalla tarvittaessa pöytäliinat, pyyhkimällä pöytätasot, kattamalla salin ja auttamalla tarvittaessa keittiötä lounasruokien tuonnissa lounaslinjastoon.

 Niissä hommissa ei mene yleensä kuin reipas tunti joten siinä jää aikaa pienelle juttutuokiolle ja usein pidämme silloin lounastauon ennen kuin enemmän ihmisiä alkaa tulemaan.

Lounaalla ihmisten määrä vaihtelee välillä radikaallisti, joskus on muutama kymmen kun taas viime aikoina on olut yli sata ihmistä syömässä. Syöjät ovat usein konfresseja pitäiviä bisneshenkilöitä mutta myös tavallisia ihmisiä sekä tietysti hotelliyöpyjiä.

Yleisimmät turistit täällä ovat Italialaisia ja Saksalaiset sekä Itävaltalaiset joten jos osaat jompaa kumpaa kieltä siitä on paljon apua. 

Kuva työpaikasta. Lisää kuvia työpaikasta aiemmassa blogissa.

Työpäivämme päättyy usein siinä klo 14 aikoihin jolloin paikka hiljenee joksikin aikaa ennen päivällistä joka alkaa klo 15. M- Hotelilla työskennellessä on päässyt monenlaisia hommia tekemeään aina perustarjoilusta ja astioiden blokkailusta, konferenssi salien valmisteluun ja kahvituksen hoitamiseen sekä tietenkin kahvilatyöskentelyä siinä ohella. 

Työntekijät ja henkilökunta on kyllä loistoporukkaa. He auttavat aina missä vain eikä huumori lopu ja heitä on monesta maasta kuten Bosniasta ja Serbiasta. Mentoreina ovat toimineet kaikki työpaikan henkilöt joten tukea saa aina jos tarvitsee sitä.

Ensi kerralla taas on Sirjan vuoro kirjoittaa samalla kun matka lähenee loppuaan.

Viidettä viikkoa viedään

Kuten Tomi jo kertoi kävin viikonloppuna Venetsiassa yksin. Ei sitä joka päivä uskois lähtevänsä 18 vuotiaana yksin kokoviikonlopuksi Venetsiaan, mutta reissu oli aivan mahtava! 

Suosittelen kyllä kaikille jotka miettii uskaltaako lähtä yksin jonnekkin reissuun. 

Ei se minunkaan reissu ihan ilman ongelmia sujunut, varsinkaan kun en omista mitään hyvää suuntavaistoa ja toisessa maassa ollessa ei ole nettiäkään käytössä niin että voisi turvautua google mapsiin.Lähdin kuitenkin reissuun sillä asenteella, ettei minulla ole kiire mihinkään ja ehdin nähdä ja tehdä sen mitä ehdin. 

Venetsiaan meno matkalla sanoin bussikuskille että olen yksin reissussa ja haluan päästä Venetsiaan enkä tiedä milloin olemme perillä, joten pyysin häntä kertomaan milloin olemme perillä. Joka kerta kun pysähdyimme jonnekkin bussikuski huusi eestä paikan nimen. Yhdessä välissä hän huusi Mestre ja minä katsoin kelloa ja mietin, että menemme seuraavaksi Venetsiaan, koska se on seuraava pysäkki Mestren jälkeen ja aikaa perillä oloon oli vielä puolituntia. Seuraavaksi olimme Padovassa ja kuski käski kaikkien poistua, koska olimme pääte pisteessä. Kysyin sitten ihmeissäni kuskilta milloin olemme sitten Venetsiassa. Vastaukseksi sain kuulla, että bussi ei edes mene Venetsiaan vaan minun olisi pitänyt jäädä Mestressä pois kyydistä ja mennä paikallisella bussilla Venetsiaan. Yritin kysellä kuskilta miten sitten nyt pääsen Venetsiaan. Vastaukseksi sain vain vihaisen vastauksen, että minähän sanoin Mestren kohdalla että olemme nyt Mestressä ja sinun olisi pitänyt tajuta nousta bussista. Mietin päänisisällä kuinka olisin voinut tietää tuon, kun netissä luki, että bussi menee Venetsiian ei Mestreen. Eikai se auttanut kun hypätä bussista ja etsiä lähin kartta. Kartasta huomasin, että olin 50km päässä Venetsiasta. Seuraavaksi ehdin kartasta juna-aseman ja lähsin suunnistamaan sinne. No kommelluksen hyväpuoli oli se, että tulipahan nähtyä myös Italian Padova. 

Kun lopulta pääsin Venetsiaan tajusin, että minun pitäisi osata matkustaa vesibussilla. No eikai siinä muu auttanut, kun mennä kioskille ostamaan viikonlopun ajaksi rajattoman bussilipun ja kävellä lähimmälle vesibussipysäkille. Hyppäsin ensimmäiseen paikalle tulevaan vesibussiin ja tiesin vain pysäkin nimen mille minun tulisi mennä, jotta pääsen hotellille. Olisinhan minä voinut myös kysyä joltain paikalliselta, että mikä bussi minun pitää ottaa, jotta pääsen suoraan oikealle pysäkille. Sen sijaan halusin vain nauttia vapaa päivästä ja nähdä mahdollisimman paljon Venetsiaa. Joten ajelin muutaman kerran edestakaisin Grand canaalin läpi, välillä bussia vaihtaen kuunnes tulin oikealle pysäkille. Minusta oli vain mukava seisoa vesibussin kannella ja ihailla maisemia ja kanaalia tietäen ettei minulla ole kiire kokopäivänä minnekkään. 

Hotellilta sainkin sitten venetsian kartan ja ennen nukkumaan menoa merkkasin siihen kävelyreitin ja kaikki nähtävyydet jotka haluaisin nähdä. Seuraavana päivänä heräsin aamulla aikaisin ja menin aamupalalle ja sen jälkeen vetäisin lenkkarini jalkaan ja lähdin vain kävelemään. Kävelin päivän aikana 11 tuntia vain kerran pysähtyen maistelemaan paikallista ruokaa. Kun sitä nyt kerran Italiassa oltiin, niin pitihän sitä Italialaista kiviuunipitsaa maistaa. Tämän yhdentoista tunnin aikana ehdin kiertää ja kävellä koko Venetsian läpi. Kävin yhden päivän aikana useammassa kirkossa, kuin koko elämäni aikana. Lisäksi kävin yhdessä kirkossa katsomassa messun ja olihan se ihan erinlainen kuin suomessa rippikoululaisena kirkossa käydessä. Lisäksi kävin kahdessa paikallisessa galleriassa ja tietysti myös ihalemassa San Markon aukiota, huokausten siltaa ja Rialton siltaa, kuten kunnon turistin kuuluukin. Seuraavana päiväni lähdin sitten Mestreen mistä bussini lähti takaisin Ljubljanaan. Menin ja hyvissä ajoin Mestreen niin ehdin ennen bussin lähtöä käydä kiertelemässä ja katselemassa kaupunkia. 

Grand Canaalin näkymät vesibussin kannelta

San Markon aukio

Huokaustensilta

Rialton silta ja vesibussipysäkkikin busseineen pääsikuvaan.

San Marian kirkko jossa kävin katsomassa messun.

Maanantaina asuntolanvalvoja tuli kertomaan minulle, että minun pitäisi muuttaa erikerrokseen jonkun Slovenialaisen tytön kanssa samaan huoneeseen. He tarvitsivat minun huoneen joillekkin uusille Erasmus tulokkaille. Eikai se auttanut, kun kerätä kamat ja muuttaa toivoen, että tämä uusi kämppis olisi mukava ja että meidän yhteis elo menisi hyvin.

Keskellä viikkoa minä sitten tulinkin kuumeseen. Tähän aikaan vuodesta, kun tällä ei ole enään lunta tai pakkasta, muttei vielä kesäkään. Kaikki pöpöt jylläävät ja todella moni on sairaana ja pitihän se minullakin niin huonotuuri käydä, että sairastuin. Joten tällä viikolla minulla menikin sitten kolmepäivää ihan vain nukkuessa asuntolalla kuumetta pois kokopäivän. 

Lauantaina takas töihin palatessani taudin jälkeen eräs työkaverimme pyysi minut ja Tomit kyläilemään yöksi hänen tykö. Menimme heti töiden jälkeen käymään tämän työkaverimme Simonin kanssa Lake Bled:illä. Vaikka satuimmekin olemaan sateisena päivänä liikkeellä, paikka oli todella kaunis. Kävimme myös järven vieressä olevassa linassa, joka oli mäen päällä. Linassa oli myös museo, mutta museo ei kyllä ollut kovin kummoinen. Sen sijaan näkymät sieltä korkealta järvelle olivat näkemisen arvoiset. Tämän jälkeen Simon vei meidät pitsalle hänen ja hänen kaverinsa kanssa heidän suosimaan pitseeriaan. Pitsalta lähdimmekin sitten Simonin mukaan hänen bändireeneihin. Oli todella mukava, että saimme nähdä Lake Bledin ja käydä hänen bändireeneissä. Yön vietimme Simonin omakotitalossa ja aamulla lähdimme yhdessä Simonin kanssa harjoitteluun, kun Tomilla puolestaan oli vapaapäivä ja hän lähti asuntolalle nukkumaan.

Lake Bledillä oleva linna, jossa kävimme.

Lake Bledin maisemat ylhäältä linnasta käsin.

Puoliväli jo kolkuttaa

Slovenian reissukin on jo puolivälissä ja on ehtiny vaikka mitä tapahtua mutta nyt kuluneeseen viikkoon.

Maanantaina kävimme päivänreissulla Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa.

Matka junalla sinne ei kestäny, kuin alle kaksi tuntia, eikä ollut hinnalla pilattu. Junalippu maksoi kahdelta ihmiseltä interraililla yhteensä 33e. Kroatian rajalla odotti tulliviranomaiset. Turvatoimia oltiin kiristetty nykyisen tilanteen takia jonka huomasi siinä että passia kysyttiin neljä kertaa ja lippuja kans,sekä myös matkan tarkoitustamme. Selvityksen jälkeen junamme pääsi jatkamaan perille aikataulussa.

  Zagrebin pääkatedraali

 Maisema kuvia kaupungilta

Arena Zagreb

Zagrebin päärautatieasema.

 Keskuspuiston polkuja.

Zagrebin kaupungintalo

Perillä odotti vilkas kaupunkielämä ja vanhat Jugoslavian ajasta muistuttavat rakennukset.

Juna-asemalta lähdimme kiertelemään keskustaa ja tutustumaan paikkoihin. Kävimme katselemassa paikallisia puistoja, kauppoja sekä tietysti Zagrebin pääkatedraalin joka oli 1700 luvulta muistaakseni.

Keskustaa muutaman tunnin kierreltyämme menimme Zagrebin suurimpaan kauppakeskukseen Arena Centariin jossa oli ainaki 40 kauppaa ja leffateatterikin. Siellä aika meni kuin lentäen kauppoja kierrellen.

Tunti ennen junamme lähtöä menimme takasin keskustaan ja juna asemalle josta palasimme takaisin Sloveniaan ja asuntolaan.

Arkipäivät menevät nopeasti päivät töitä tehden ja niiden jälkeen kierellen kaupunkia. Keskiviikkona töiden jälkeen kävimme Ljubljanan kahdessa kirkossa jotka sijaitsevat keskustassa. Kummassakaan harmiksi ei saanut kuvata, mutta olivat kyllä näyttäviä niin ulkoa kuin sisältäkin. Ensimmäinen oli PyhänNikolaksenkirkko ja toista sanomme pinkiksikirkoksi, koska nimi on hankala muistaa.

Perjantain olin vapaalla kun taas Sirja oli töissä, joten kiertelin ja kävelin pitkin kaupunkia sekä otin ihan rennosti vain, sillä suunnitelmissa oli lähteä seuraavana päivänä Itävallan Salzburgiin päivän reissulle.

Se reissu jäi kuitenkin tältä viikolta tekemättä, kun sairastuin perjantai iltana kylmän ilman seurauksena, joten loppuviikko menisi levätessä. 

Sirja vuorostaan lähti lauantaina parin yönreissulle Venetsiaan yksin.

Lauantaina oloni helpotti, jonkin verran joten kävin katsomassa keskustan menoa ja siellähän sattui olemaan lauantaimarkkinat, joten kiertelin ja katselin kaikkea myytäviä, sekä kävin paikallisessa kauppahallissa.

Kuvia lauantain markkinoilta.

Sunnuntaina päätin vain huilata, syödä sekä kerätä voimia maanantaita töitä varten.

Ensi viikko meneekin töiden parissa pääosin jolloin sirja taas kirjoittelee.

Viikko kolme ja Postojna cave

Taas on viikko vierähtänyt ja on minun vuoroni kirjoittaa viikostamme täällä Sloveniassa. Kävimme heti alkuviikosta vapaapäivänämme Postojnassa katsomassa Postojna cave nimistä tippukiviluolaa. Menimme Postojnaan hyvissä ajoin, mikä osoittautuikin fiksuksi ratkaisuksi. Bussin piti jättää meidät ihan luolan viereen, mutta jättikin meidät keskustaan, josta jouduimme kävelemään 2km luolille. Lisäksi paikan päällä saimme kuulla, että luolan lisäksi on paljon muutakin nähtävää. Tämän takia suuntasimmekin heti ensimmäisenä perhosnäyttelyyn, fossiilinäyttelyyn ja sen jälkeen pienempään tippukiviluolaan, jotka kaikki sisältyivät lippuumme.

Sen jälkeen meillä olikin sopivasti aikaa käydä juomassa kahvit ja sitten suuntasimme itse isoon tippukiviluolaan. Luolan keskelle matkattiin avonaisellajunalla, jonka jälkeen kiersimme oppaan opastamana kilometrin mittaisen lenkin kävellen. Lenkin varrella oli kuusi eri pysähdys paikkaa, joita kutsuttiin saleiksi. Yksisaleista oli valkoinensali ja nimi tuli siitä kun siellä kaikki tippukivet olivat vitivalkoisia ja väri johtui siitä, kun olimme niin syvällä ja alhaalla luolassa, että aineet joista tippukivet muodostuu olivat ihan puhtaita. Siellä oli myös niin sanottu spagettisali. Salin nimi johtui siitä, kun tippukivet näyttivät ihan spageteilta ollessaan niin pieniä ja ohuita. Tämän salin tippukivet olivat koostaan huolimatta luolan vanhimpia. Luolassa oli myös mustasali. Salin tippukivet olivat värväytyneet aikoinaan räjähdyksessä mustiksi. Hitlerin valtakautena natsit olivat löytäneet kyseiset luolat ja pitivät sitä ase- ja ruutivarastona. Slovenialaiset kuitenkin löysivät luolan ja menivät sitä pitkin natsien varastojen luo ja räjäyttivät luolassa olevat aseet ja ruudin. Tämä asia on Slovenialaisille tärkeä osa heidän historiaansa ja tämän takia kyseisestä salista suljettiin valot joksikin aikaa meidän siellä ollessa ja kerrottiin kyseinen historiallinen tarina. 

Kävelykierroksen aikana pääsimme myös katsomaan ihmiskalaa. Ihmiskala on kala jolla on ihmisen käsiä muistuttavat evät ja ihmisen ihoa muistuttavat suomut, ihmiskala on noin 25cm pitkä ja ohut kala. Joka ei minun mielestäni näyttänyt edes kalalta, ennemminkin ihan yksilölliseltä merenelävältä. Kyseinen ihmiskala oli löydetty luolista ja tämän luolan historian aikana ihmiskala on muninut vain kaksikertaa. Satuimmekin sopivasti samaan aikaan olemaan täällä reissussa vähän munimisen jälkeen ja näimme myös ihmiskalan munat, joita se suojeli kiven alla. Ihmiskalan muniminen on isojuttu paikallisille, koska ihmiskala on heidän maskottinsa ja kaikki paikalliset olivat munimisen johdosta innoissaan ja toivovat että munat selviäisi ja kuoriutuisi. Viime munimisen yhteydessä munat eivät selvinny, minkä takia tällä kertaa emoa ja munia varjeltiin tarkoin. 

Kierroksen lopuksi myös lähdimme samalla avonaisellajunalla pois. Näimme matkan aikana yhteensä 5km matkan tippukiviluolan onkaloita. Luolasta ei ole sisältä kuvia, koska kuvaaminen oli kielletty. Tippukiviin koskeminen oli myös ankarasti kielletty, koska ihmisessä olevat rasvat hajottavat tippukiviä. Kansalaistottelemattomuus kukki luolassa kun kaikki turistit räpsivät kuvia ja länttäsivät kätensä tippukiviin aina, kun ylsivät niihin. Vaikka opas huomautti asiasta monta kertaa, sama toistui aina uudestaan ja uudestaan. Lisäksi jouduimme jatkuvaan odottelemaan ihmisiä jotka jäivät luoliin ottamaan selfietä ja täten jäivät porukasta jälkeen. 

Tässä kuvaa perhosnäyttelystä.

Fossiileista.

Ja toinen kuva fossiilinäyttelystä.

Ja meikä pällistelemässä luolan suulla.

Loppuviikko menikin sitten harjoittelussa ollessa ja iltaisin kaupungilla syömässä ja kahvitellessa. Sunnuntaina olisi taas suunnitelmissa lähtä käymään jossain kauempana vapaapäivän kunniaksi. 

Tomi kirjoittaa siitä sitten viikonpäästä, kunhan reissu on tehty. 

Toinen viikko Ljubljanassa

Toinen viikko Ljubljanassa on menny tapahtumarikkaasti. 

Alkuviikosta maaanantaina kävin Sirjan kanssa Merenrantakaupunki Piranissa, joka sijaitsee Slovenian etelärannikolla. Paikka on kyllä todella viehättävä ja siinä on sellaista pikkukaupungin viehätystä.

Kaupunki on tunnettu ja suosittu turistikohde kesällä loman vietossa mutta myöskin paikalliset viihtyvät siellä.Kaupunkia kierellessä huomaa kuinka hyvin vanhoja rakennuksia on kunnostettu kunnioittaen niitä, eikä tuhoten. Keskusaukiolta lähti kapea katu kohti mäen huippua, jossa sijaitsee keski-aikanen linna, jota aika ajoin huolletaan turisteja varten. Linnan sisällä sijaitsee nykyään jalkapallo kentää :o Aika eksoottinen näky kieltämättä. Linnantornin huipulta näki koko pikkukaupungin, aina merelle asti.

Kiertelimme myös pikkuputiikkeja ja kävimme kahvilassa ennen paluutamme Ljubljanaan.

Piran kokonaisuudessaan.

Linna mäen huipulla.

Seuraavat viisi päivää menivät töiden merkeissä. 

Työmatkat kuljemme bussilla, johon meillä on kuukausikortti joka pitää aina kuun alussa ladata uudelleen. Matkassa menee aina vartti, eikä bussi ole juurikaan ikinä tyhjä.

Työpäivä alkaa usein aamiaislautasten blokkaamisella (pois keräämisellä) tiskiin ja kahvilapuolella asiakkaita palvellen. Aamupalan ja lounaan työpaikka tarjoaa joka päivä, joten ei nälkäisenä tarvitse töitä tehdä.

Aamupala tarjoilu on klo7-10 ja lounas klo 12-15. 

Aamiastarjoilun loputtua autamme salin siistimisessä, laitamme keittolounaspöydän valmiiksi,keräämme loput likaiset astiat pois ja vaihdamme pöytäliinat ja ruokavälineet uusiin sekä laitamme tarvittaessa varatut pöydät kuntoon.

Lounas aikaan ihmisiä käy keskimäärin muutamasta kymmenestä noin reiluun sataan ihmiseen, koska tällä hetkellä ei ole virallinen turistikausi ja asiakkaat ovat pääasiassa tällä hetkellä liikemiehiä ja naisia, mutta myös tavalliset kaduntallaajat kuten vanhukset ja pariskunnat sekä lapsiryhmiä jonkin verran.

Koko paikan henkilökunta on tosi ystävällisiä ja auttavat aina mielellään. Hyvä yhteishenki houkuu paikasta ja aina on varaa pienelle huumorille, jopa hotellipäällikkö tulee meitä auttamaan tarvittaessa ja tiskaa jopa apuna jos tarvitaan :) Sitä ei joka päivä näe :) Ei ole ketään henkilöä kenen kanssa ei tulisi toimeen. Saimme jopa keittiövastaava Simonilta paikallisia reseptejä matkaan jotta voisimme myös tehdä samoja herkkuja Suomessa.

Usein työpäivän päätteeksi käymme kaupungilla kävelemässä ja ihastelemassa paikoja ja juomassa kahvit vakiopaikaksi muodostuneessa Makalonca paikassa joka on ihan kaupungin läpi virtaavan joen tasolla jonne pääsee maan päällä olevien portaiden kautta.

Tänään sunnuntaina meni aamu nukuessa pitkään ja iltapäivästä kävimme kaupungilla syömässä, jonka jälkeen menimme illalla katsomaan paikallista entistä Jugoslavialaista bändiä Parni Valjakkia :) Keikka ja meno oli hyvä vaikkei saanu selvää sanoista kun lailoivat kroatiaksi.

Keikan päätteeksi kävimme laulajan Akin juttusilla joka lupasi myöhemmin tomittaa meille fanitavaraa.

Nyt nukkumaan ja ensi viikolla taas lisää :)

Täss kuva viel keikasta :)

Ekat päivät Sloveniassa

Matkapäivä:

Hyvissä ajoin valmistauduin lähtöön varmistellen että olihan kaikki tavarat mukana ettei vaan unohtuisi mitään, olisinhan seitsemän viikkoa Sloveniassa. Ei muuta kun auton nokka kohti Paltaniemen lentokenttää jossa matkakumpaanini odotti, enää vain tavarat hihnalle sisällä ja suunta hesaan :)

Helsinki-Vantaa kenttälle pääsimme 10min etuajassa suotuisten olosuhteiden ansioista.

Tavarat vaan seuraavaan koneseen sillä vielä olisi Sveitsin Zurichissä vaihto ennen perille pääsyä.

Sveitsiin saavuimme kanssa 10min etuajassa, joten ehdimme hyvin kierellä kenttää ja syödä mahtavaa Sveitsin suklaata :P 

Pari tuntia myöhemmin viimein lentomme Sloveniaan lähti ja vain 50min myöhemmin olimme Sloveniassa, Ljubljanan kaupungissa. Vastassa meitä odotti paikalline taksikuski kyltin kanssa, hän nakkasi meidät yöpymispaikkaamme opiskelija-asuntolaan pohjois-Ljubljanassa Bezigradissa.

Perillä meitä odotti yhteyshenkilö Zana ja yövartija, jotka opastivat huoneisiin nukkumaan suorilla. Pitkän matkustamisen jälkeen uni maistui ja huomenna olisi tutustumista paremmin edessä.

Ensitunnelmia Ljubljanasta ja työharjoittelupaikasta:

Tomi onkin jo ehtinyt kirjoittaa tätä blogia joten nytten on minun vuoroni. Kuten Tomi jo sanoi asumme opiskelija-asuntolassa Bezigradissa. Asuntola on todella iso, täällä on seitsemän eri kerrosta ja viisi eri siipeä. Tomi asuu C-siivessä toisessa kerroksessa ja minä A-siivessä viidennessä kerroksessa, joten olemme aika kaukana toisistamme. Asuntolalla voimme halutessamme ostaa aamupala-, lounas- ja päivällislippuja ja käydä syömässä. Ruokaliput maksavat vain 0,80-1.70e riippuen millä ruokailulla käyt. Tämä on todella mukava ja halpa mahdollisuus esimerkiksi aamulla töihin lähtiessä kun haluat syödä aamupalan. 

Tässä näkyy ensin kuva kokoasuntolasta. Talot joiden ikkunoiden alla on värikkäät neliöt ovat asuntolaa, muut ovat ympärillä olevia rakennuksia. Toisessa kuvassa näkyy asuntolan pääovi ja julkisivu. 

Me olemme työharjoittelussa M-Hotellilla ravintolassa. Kävimme tiistaina tutustumassa työpaikkaan ja keskiviikkona meillä oli ensimmäinen työpäivä. Työpaikalla kaikki työntekijät ovat todella mukavia ja saamme tehdä kaikkia työvaiheita siellä ja he neuvovat meitä aina kun kysyy. M-Hotellissa on pääasiassa kansainvälisiä ja paikallisia liikemiehiä asiakkaina, myös erinlaisia ryhmiä ja tavallisia asiakkaita on paljon. Olemme tämän ekan viikon olleet vain aamuvuorossa aina kahdeksasta alkaen. Kun aloitamme työt aamulla olemme aamupalalla blokkailemassa ja täyttämässä noutopöytää, myös kahvion puolella saamme tehdä erinlaisia erikoiskahveja. Saamme myös itse syödä aamupalan kun on hiljaisempi hetki. Aamupalan jälkeen laitamme salin kuntoon ja katamme valmiiksi lounasta varten. Myös lounas tarjoillaan noutopöydästä muuten kuin juomat joita saamme olla pöytiin tarjoilemassa, muuten lounaalla teemme aika samanlaisia työtehtäviä kuin aamupallalla eli blokkailemme, täyttelemme noutopöytää, teemme erikoiskahveja ja uudelleen katamme pöytiä. Lisäilemme myöhemmin kuvia työpaikastamme ja kerromme lisää siitä kun paikka on tullut tutummaksi meille itellemmekin. 

Sitten voisin vielä vähän kertoa mitä olemme ehtineet vapaa-ajalla tehdä. Hommasimme jo heti ensimmäisenä päivänä paikallisen bussikortin jolla saamme kuukauden kulkea paikallisliikenteellä aina vain korttia leimaamalla. Joten olemme käyneet joka päivä työharjoittelun jälkeen kaupungilla. Tässä olisi muutamia kuvia vapaa-ajaltamme 

Tässä olisi pari kuvaa keskusaukiolta. Tämä hieno vaaleanpunainen rakennus on kirkko jossa aijomme käydä sisällä katselemassa joku vapaa päivä kunhan ehdimme. Ja toisessa kuvassa näkyy keskusaukiota ympäröiviä rakennuksia. Täällä Ljubljanassa kaikki rakennukset on todella vanhoja ja hienoja.

Olemme myös käyneet paikallisissa ravintoloissa ja kahvioissa katselemassa ja maistelemassa paikallisia kahveja ja ruokaa. Tähän mennessä kaikki mitä olemme syöneet on ollut todella hyvää ja annokset on isoja ja paljon halvempia kuin suomessa. Tässä olisi vielä kuva syömästäni burgerannoksesta jonka söin Makalonca nimisessä ravintolassa kun kävimme Tomin kanssa syömässä siellä. 

Kirjoittelemme Tomin kanssa sitten taas viikon päästä lisää :)